kaksikko

dualis, dual, tvåtal

1. #{duaali|duaali}#; kieliopillinen luku, substantiivin tai adjektiivin muoto, jota käytetään, kun puheena olevia asioita on täsmälleen kaksi. Esiintyi sekä uralilaisessa että indoeurooppalaisessa kantakielessä, mutta on kadonnut tai lähes kadonnut useimmista kielistä. Esiintyy kuitenkin vielä sloveniassa, saamessa ja samojedikielissä, rajallisesti austronesialaisissa kielissä ja venäjässä.